POHJOIS-IRLANTI KOLMESSA PÄIVÄSSÄ

IMG_1489.jpg

Ostimme muutaman kaverin kanssa valmiin kolmen päivän matkan Pohjois-Irlantiin. Yrityksenä toimi Irish Experience Tours, jonka nettisivujen kautta ostimme matkan. Reissu alkoi perjantai aamuna klo 6.30, jolloin pieni bussimme starttasi matkaan Traleen bussiasemalta. Koko reissu kustansi 130 euroa. Hintaan kuului kahden yön majoitus hostellissa, matkat Pohjois-Irlantiin ja takaisin sekä siirtymiset paikasta ja kaupungista toiseen Pohjois-Irlannin sisällä. Hintaan kuului tämän lisäksi kaksi aamupalaa, Titanic-museon sisäänpääsy liput, opastettu kävelykierros Derryssä sekä oma opas koko reissun ajaksi. Mielestäni hinta oli halpa siihen nähden, mitä sillä sai (tosin reissu taisi olla alennuksessa).

Pohjois-Irlanti kuuluu Englantiin, joten valuutta vaihtuu euroista punniksi sekä aksentti brittiaksenttiin. Kortilla selvisi joka puolella, joten valuutan vaihdosta ei tarvinnut huolehtia. Pohjois-Irlannin historia on mielenkiintoinen ja vieläkin kansalaiset tuntevat epävarmuutta, mitä tuleman pitää. Osa väestöstä kannattaa unionia Britannian kanssa, osa itsenäisyyttä ja osa liittymistä Irlantiin. Pohjois-Irlanti jakautuu hyvin katolilaisiin sekä protestantteihin. Pohjois-Irlannissa on ollut todella paljon levottomuuksia, joissa on kuollut paljon siviilejä. Pahimmat levottomuudet taisi olla 70-luvulla.

BELFAST

Belfastissa vietimme ensimmäisen illan ja yön. Kävimme katsomassa muurit, jotka erottavat katolilaisen ja protestanttien alueet toisistaan. Muurin portti jopa vielä tänä päivänä suljetaan illalla kello kymmenen, jotta liikkuminen rajoittuisi. Historia on todella mielenkiintoinen, mutta myös hieman sekava. Pohjois-Irlanti on nykyään melko turvallinen, vaikka uhkaa konfliktista joidenkin mielestä onkin.

Kävimme myös Titanic-museossa. En edes ennen tiennyt, mutta Titanic-laivahan rakennettiin Belfastissa. Museoita on useampia Irlannissa kuin tämä yksi, mutta Belfastin on kaikista suurin. Museo oli uudenoloinen ja paljon sisältöä tuova.

Ilta vietettiin kaupunkia kierrellen. Belfast oli kiva, mutta ei tuonut wow-fiilistä. Henkilökohtaisesti itse pidin paljon enemmän Derrystä, johon matkustimme reissun viimeisenä päivänä. Belfastin keskusta ei ole kovin iso, jolloin yksi yö mielestäni riittää vallan mainiosti.

belfast

GIANTS CAUSEWAY

giants causeway
giants causeway

Giants Causeway on yksi suurimmista nähtävyyksistä Pohjois-Irlannissa. Muodostelmassa on 40 000 yhteenliittynyttä basalttipylvästä. Teorian mukaan kivimuodostelma on syntynyt 60 miljoonaa vuotta sitten tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Legendan mukaan paikan taas on rakentanut jättiläinen. Nähtävyys on julistettu yhdeksi maailmanperintökohteeksi.

Tämän nähtävyyden näkemiseen kannattaa varata aikaa parisen tuntia. Kohteeseen pääsee kävelemällä kahta eri reittiä tai ottamalla jopa bussin parkkipaikalta kohti nähtävyyttä. Kävely reitti on todella helppo ja hieno. Suosittelen ottamaan ylemmän reitin menomatkalla ja paluumatkan tulla rannikkoa pitkin takaisin. Maisemat ylhäällä olivat todella upeat. Varsinkin kun meille sattui todella hyvät säät.

Itse pääkohde, nuo luonnon muokkaamat kivet, olivat kyllä hienot. Paikka kyllä kuhisi aivan liikaa turisteja. Aivan liikaa! Kohteesta ei saanut edes kunnon kuvia kun meitä turisteja oli enemmän kuin itse kiviä… Mutta suosittelen ehdottomasti vierailemaan, paikka oli näkemisen arvoinen.

giants causeway
giants causeway
giants causeway

CARRICK-A-REDE ROPE BRIDGE

rope bridge

Tämä riippusilta Pohjois-Irlannissa lähellä Ballintoyta on nykyään suuri turistinähtävyys. Riippusilta yhdistyy pieneen saareen nimeltä Carrick-a-Rede. Riippusiltoja saariin ovat rakentaneet lohen kalastajat noin 350 vuotta sitten. Siltä on noin 30 metrin korkeudessa. Kävely sillan yli kustantaa 8 puntaa (saimme lipun 5 eurolla, koska meitä oli iso ryhmä). Maisemat ovat täälläkin todella hienot. Eihän sillan yli käveleminen mitenkään ihmeellinen kokemus ollut. Sillalle on matkaa parkkipaikalta noin 10-20 minuutin kävelymatkan verran.

Merestä voi bongata delfiinejä, valaita ja hylkeitä. Onneksemme näimme yhden hylkeen uiskentelemassa lähellä rantaa. Hyvällä säällä saattaa nähdä jopa Skotlannin rannikon.

IMG_1464.jpg
IMG_1474.jpg
IMG_1483.jpg

DARK HEDGE & BALLINTOY HARBOUR

Pohjois-Irlannissa on kuvattu monta kohtausta Game of Thrones sarjaan. Kävimme reissun aikana muutamassa kohteessa, joita on myös tässä tunnetussa sarjassa käytetty.

Yksi näistä kohteista oli Dark Hedge; pitkä tie, jota kehystää isot puut. Tie oli hieno, ja juuri sellainen, että sen voisi bongata kyseisestä sarjasta.

Toinen kohde oli Ballintoyn satama, jossa on myös muutama eri kohtaus kuvattu Game of Thrones sarjassa. Satamassa oli pieni ranta, jota kehysti musta kallioseinä. Satamassa on myös pieni kahvila, jossa voi nauttia päiväkahvit.

dark hedge

DERRY

Derryyn saavuimme lauantai iltana. Tykästyin tähän Pohjois-Irlannin toisiksi isoimpaan kaupunkiin. Keskusta on mielestäni kauniimpi ja idyllisempi kuin Belfastin. Keskustassa virtaa joki, jonka ylitse menee tunnettu Peace-bridge, joka kuvastaa Pohjois-Irlannin rauhaa.

Illallla pääsimme rentoutumaan illallisen merkeissä sekä katsastamaan yöelämän. Kävimme baarissa nimeltä Granny Annies, joka on monikerroksinen ja hyvin tunnelmallinen. Baari oli todella miellyttävä ja rento. Halusimme myös päästä kuuntelemaan perinteistä irkkumusaa toiseen pienenmpään pubiin, mutta en mitenkään muista pubin nimeä. Monesti pubeissa on livemusaa, joka on mielestäni kiva lisä.

Sunnuntaina meillä oli paikallisen pitämä opastettu kierros kaupungissa. Hän kierrätti meitä ympäri kaupunkia kertoen historiasta sekä maan nykyisestä tilanteesta. Moni alue oli maalattu erilaisin maalauksin ja graffitein, jotka kertoivat mellakoista. Monissa kuvissa kunnioitettiin levottomuuksissa kuolleiden muistoa. Kannattaa lukea enemmän Pohjois-Irlannin historiasta, jos aihe yhtään kiinnostaa.

IMG_2857.jpg
peace bridge

Kokonaisuudessaan kolmen päivän reissu Pohjois-Irlantiin oli huikea. Näimme todella paljon, mutta silti ei tuntunut liian kiireiseltä. Pidin todella paljon siitä, että pääsimme liikkumaan ja kävelemään paljon erilaisissa paikoissa. Parhaiksi hetkiksi jäikin juuri luontokohteet kuten Giants Causeway, Rope Bridge sekä Derryn kaupunki ja siellä tekemämme ohjattu kävelykierros sekä iltaelämä.

KROATIA: UNOHTUMATON VAELLUS

GOPR0278.JPG

Toukokuussa osallistuin koulun järjestämälle vaelluskurssille, joka pidettiin Kroatiassa. Kurssin järjestäjänä toimi Outward Bound Croatia. Kun kurssista tuli sähköposti ja pieni infopläjäys, ilmoittauduimme heti parin ystäväni kanssa sen kummempia miettimättä. Kroatia, lämpö, liikunta, uudet kokemukset! Why not. Kurssille osallistui ihan huikea porukka koulustamme. Kaikki buukkasivat omat lentonsa Kroatiaan. Me lensimme Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin tiistai iltana ja vaelluskurssi alkoi keskiviikkona klo 10 Gospicissa lähellä Velebit vuoristoa. 

Kurssin tarkoitus oli tutustuttaa ihmiset luontoon ja erilaisiin keinoihin luonnossa selviytymiseen. Elimme viisi päivää vuoristossa eväillä ja välineillä, joita meillä oli mukana rinkoissa. Meillä oli koko ajan kaksi opasta mukana, mutta he eivät oikeastaan olleet kuin turvana ja näyttämässä kartalta seuraavan kohteen. Tarkoitus oli, että oppilaat itse suunnistavat, päättävät aikataulun, tekevät nuotion, kasaavat majoituksen, valmistavat ruoan sekä tekevät kaikki elämiseen liittyvät asiat. Saimme kurssin alussa pressuja, köysiä sekä tarvittavat ruoat ja kattilat. Ryhmä jaettiin ruoka-, navigointi- ja varustetiimiin. Päivittäin ryhmän päätehtävä vaihtui. Ruokana meillä oli purkkiruokaa, kuten tonnikalaa ja tomaattimurskaa sekä pastaa ja leipää. Ruoka maistui yllättävän hyvältä pitkien päivien jälkeen. Nukuimme pressun alla vieri vieressä omissa makuupusseissamme. 

Yhtenä päivänä toimin matkan johtajana, ja suunnistin ryhmämme päivän ajan paikasta A paikkaan B. Päivän aikana huiputimme kaksi vuorta. Ensimmäinen vuori tuona päivänä oli Bacik Kuk, joka on noin 1300 metriä korkea. Ylösnousu 20kg rinkat selässä oli aikamoinen. Nousu oli oikeasti todella jyrkkää ja vaikeaa, sillä kivet jalkojen alla liukuivat pois ja nousun ollessa niin jyrkkää joutui käyttämään käsiä myös kiipeämisessä. Alas katsoessa näki ison pudotuksen alas, ja se jos mikä oli sykähdyttävää. Ylitimme vuoren huipun köysien ja tikkaiden avulla. Tämä oli aivan uutta minulle ja valehtelisin, jos väittäisin ettei pelottanut. Vaelluksen aikana oli monia hetkiä kun pääsi ylittämään itsensä. Koimme ystävieni kanssa unohtumattomia hetkiä ja monenlaisia tunteita tuli itse kullakin matkan aikana. Kokemuksia ei voi mitenkään sanoin kuvailla. Tuo reissu tulisi kaikkien kokea itse. 

Maisemat olivat melko vaihtelevia. Hienoimmat hetket oli vuorten huipuilla kun rankan kiipeämisen jälkeen sai istua alas ja nauttia näkemästään. Vuoronperään saimme nauttia laakeista vehreistä laaksoista, joilla kirmasi (puol)villihevosia, jylhistä vuorista ympärillämme sekä metsämaisemista. Nousut ja laskut olivat jyrkkiä, molemmat omalla tavallaan yhtä rankkoja. Yhtenä päivänä harjoittelimme kokonaisen päivän kalliokiipeilyä sekä laskeutumista köyden avulla jyrkkää seinämää pitkin alas. Kurssi tarjosi niin paljon uutta ja niin mahtavia fiiliksiä, että ei mitään rajaa. 

IMG_20180523_181446_508.jpg
GOPR0227.JPG
GOPR0153.JPG
GOPR0251.JPG
GOPR0343_1526823113703_high~2.JPG

Yksi parhaista jutuista matkassa oli puhelittomuus, jolloin oikeasti keskittyi maisemiin, kokemuksiin ja keskusteluihin kaverien kanssa. En tiennyt, että puhelimemme otetaan pois juuri ennen vaelluksen alkua. Alkuun harmitti, kun ei voinut ottaa hienoista maisemista kuvia. Pian kuitenkin oppi arvostamaan hetkiä ja elämää ilman puhelinta. Matkasta varmasti nautti aivan eri tavalla, kuin jos puhelin olisi ollut mukana. Muutamat kuvat, joita meillä on matkasta on otettu GoPro kameroilla, joita muutamalla opiskelijalla oli mukana.

Monta kertaa pohdinkin matkan aikana, kuinka nykyään puhelin kulkee joka paikassa mukana ja sitä tulee vilkuiltua aivan liikaa. Ihan turhaan. Kävellessä, töissä, julkisissa, syödessä, ennen nukkumaan menoa...huh..Ei ihme, jos välillä meinaa stressiä pukata. Huomasimme myös sen, kuinka stressitöntä elämä oli ilman puhelinta. Kukaan ei miettinyt koulu- tai työasioita tai mitään muutakaan mitä Suomessa oli meneillään. Keskityimme vain selviytymiseen ja kokemuksiin.

Kun viimeisenä päivänä saimme puhelimet takaisin, ei kukaan oikeastaan pitänyt kiirettä sitä avatessa. Ja kun sen puhelimen avasi, tuli myös kiire takaisin. Ihme juttu. Pitää muistaa pitää puhelittomia hetkiä yhä enemmän. Se tekee oikeasti vain hyvää! 

PS. Suosittelen Kroatiaa ehdottomasti vaelluskohteeksi! 

received_1727553993977446.jpeg
received_1727554397310739.jpeg
GOPR0435.JPG