KARHUNKIERROKSELLE

IMG_20190908_182407.jpg

Huomenna lähdemme ajamaan kohti Kuusamoa. Karhunkierros on ollut pitkään to-do listalla, ja nyt sen aika koittaa. Tänä iltana olemme pakkailleet ja käyneet kaupoissa hakemassa ruokia ja muita viime hetken tarvikkeita. Ajamme huomenna koko päivän ja vietämme ensimmäisen yön Rukan Scandic hotellissa. Lähdemme tiistai aamuna aamupalan jälkeen vaeltamaan. Tarkoitus olisi vaeltaa 20km päivässä, jolloin reissussa oltaisiin kolme yötä ja neljä päivää.

Tilasin Trekinn.de :stä mikrokuitupyyhkeen sekä makuupussiin sisälakanan, jonka pitäisi nostaa lämpötilaa noin 10 astetta. Se myös auttaa pitämään makuupussin puhtaampana. Tuon sisälakanan saa helposti pestyä. Nettikauppa oli selkeä. Tilaus tuli tasan viikon päästä tilauksesta.

Pakkaamisessta käytimme apuna muun muassa Partioaitan vaellustarvike listaa viikoksi. Se auttoi muistamaan kaiken tarvittavan. Tällä kertaa yritän pakata vain ja ainoastaan kaiken tarvittavan. En halua kantaa yhtään ylimääräistä paitaa mukana.

IMG_20190908_194044.jpg

Ostimme alkukesästä myös uuden kahden hengen kupoliteltan MSR Elixir 2, jossa on uloskäynti molemmilla puolilla. Olemme testanneet sitä yhden yön retkellä, mutta nyt pääsemme testaamaan useamman yön ajaksi. Vaikuttaa kyllä todella toimivalta. Se on myös erittäin helppo ja nopea koota, mikä on omasta mielestä hyvin tärkeää. En jaksa venkslata teltan kanssa kovin pitkään :D Oma kunnon iso rinkka on seuraavaksi ostoslistalla. Minulta löytyy Haltin rinkka, mutta koin, että se on liian pieni tälle vaellukselle. Lainasinkin nyt siskon Deuterin rinkkaa, jota käytin myös viime vuonna Kroatian viiden päivän vaelluksella.

IMG_20190908_182431.jpg
IMG-20190908-WA0001-2.jpg
IMG_20190908_182425.jpg
IMG_20190908_174757.jpg

Ruokahan on minulle tärkeää. Haluan, että tauolla saa hyvää ruokaa. Toki en kovin nirso ole ja ulkona kaikki maistuu hyvältä. Alla on meidän ruokiamme. Tai oikeastaan minun, poikaystävällä on lounaaksi ja illalliseksi hieman eri ruokia (lue: liharuokia.) Tosin teemme parina iltana yhteisen sienirisoton, jota teimme myös Kolin vaelluksella. Se oli niin hyvää. Mutta periaattena meillä oli, että lounas olisi hyvin nopea tehdä eikä tiskejä tarvitsisi tiskata. Illalla voi ruokaan käyttää hieman enemmän aikaa.

Mausteiksi otin mukaan pieniin pusseihin valkosipulijauhetta, suolaa ja kardemummaa. Nuo kuivatut sipulit olivat myös kiva löytö Prismasta. Otimme yhdet ylimääräiset ruoat, mutta muuten melko tarkkaan suunniteltu. Yhden Good ´n´Go -smoothie pussin ostin myös aamupalan kylkeen.

Aamupala:

-2dl kaurapuuroa + kardemummaa + kuivahedelmiä ja pähkinöitä + taateleita pussitettuna minigrip pusseihin.

-Kahvia ja kauramaitoa (tämä ehkä vain kaksi ekaa aamua).

-Lakritsiteetä.

Lounas

Muutama erilainen retkiruokapussi, jotta kesken päivän ei tarvitse tiskata retkikeitintä. Tarvitsee vain kiehauttaa vettä ja kaataa pussiin. Ostin kaksi pussia merkiltä Summit to eat: Vegetable chipotle chilli with rice ja Leaderin Outdoor Gourmet Tikka Masala with rice. Ja varmuuden vuoksi kaksi Knorrin curry kasvis snackpottia. Tuntui, että joka puolella oli kasvis retkiruoat loppu tai hyvin kortilla.

Välipalaksi

1 raakapatukka per päivä + Fazerin vadelmasuklaa patukka + hieman irttareita. Siemennäkkileipää, rusinoita ja banaanilastuja löytyy myös.

Illallinen

- Risottoa, kuivattuja sieniä, parmesaania, kuivattua sipulia x 2

-Riisipastaa, pestoa, tomaattisosetta ja kidneypapuja, aurinkokuivattujatomaatteja + dulsea. Kuivattua sipulia ja pippuria. x 2

Näillä eväillä luulisi pärjäävän. Molemmilta löytyy omat Jetboilin retkikeittimet. Mukana on myös kattila ja retki paistinpannu.

Ai että, odotan kovasti sitä, että pääsee luontoon moneksi päiväksi. Nukkuminen teltassa ja herääminen luonnon keskellä on ihan parasta. Hieman on sadetta luvattu, mutta ei anneta sen häiritä.

IMG_20190908_201458-2.jpg

HERAJÄRVEN KIERROKSELLA

IMG_3989.jpg

Minulla oli viime viikolla neljän päivän vapaat. Lähdimme äidin ja siskoni kanssa kohti Joensuuta ja Kolia tiistai aamuna. Päämääränä oli Herajärven Eteläpää Kontiolahdella. Mökkimme sijaitsee Herajärven rannalla, mutten ole koskaan kiertänyt tunnettua kierrosta järven ympäri.

Kävimme ostamassa retkieväät Joensuun Prismassa, josta jatkoimme matkaa vielä tunnin verran Eteläpäähän. Jätimme auton siellä sijaitsevalle parkkipaikalle, joka on tarkoitettu nimenomaan vaeltajille. Halusimme vaeltaa vain kaksi päivää, jotta myös rennolle mökkeilylle jäisi reilu päivä aikaa. Saavuimme paikalle ja teimme rinkkoihin loppu viimeistelyt. Itikat yrittivät hyökätä heti kimppuun.

IMG_3855-2.jpg

Etelepää-Ahvenlampi-Kiviniemi

Reitiksi valikoitui Eteläpäästä Kiviniemeen ja Kiviniemestä Ryläyksen kautta Kolille. Olimme tiistai iltana perillä vasta noin puoli kuuden aikaan, jolloin Kiviniemeen vaeltaminen oli juuri sopiva tuolle illalle. Matkaa tuli noin 9 kilometriä. Herajärven kierros on melko mäkinen, joten aikaa kannattaa varata. Pidimme pienen tauon ahvenlammella, jossa oli avotupa ja huussit. Tällä pisteellä on mahdollisuus siis nukkua sisätiloissa, käydä uimassa ja tehdä ruokaa. Avotuvat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Niitä ei voi varata etukäteen. Söimme pottuskoita ja pähkinä-rusinasekoitusta.

IMG_3885.jpg

Saavuimme Kiviniemeen kolmen tunnin päästä lähdöstä. Kiviniemi on ihana paikka. Siellä on maalaistalo, aittoja sekä rantasaunat. Kiviniemen tila vuokraa yösijoja niin yksityisissä aittahuoneissa, kuin myös riihipaikkoja, joissa samassa tilassa nukkuu useampi ventovieras keskenään. Riihessä ei ole lämmitystä eikä sähköjä. Tila vuokraa myös telttapaikkoja kympin hintaan. Hintoihin kuuluu sisävessojen ja -suihkujen käyttö sekä kokkaustila.

Meillä oli kuitenkin yksi teltta mukana, jossa nukuimme minä ja siskoni. Äiti otti riihipaikan 10 eurolla. Kiviniemen tilasta vain noin 100metriä eteenpäin on laavu, jossa voi grillailla. Laavun viereen voi myös pystyttää hyvin teltan. Tästä paikasta vielä noin 100 metriä eteenpäin Ryläykseen päin on rantasauna ja nuotiopaikka. Rantasaunaa saa kuka vain lämmittää ilmaiseksi. Kuinka mahtavaa. Emme halunneet maksaa telttapaikasta, sillä emme tarvinneet sisävessoja tai suihkuja. Pystytimme teltan rantasaunan ja grillauspaikan juurelle aivan rantaan. Muitakin retkeiljöitä oli muutama.

IMG_3900.jpg

Teimme retkikeittimellä illalliseksi sienirisottoa, joka maistui taivaalliselta. Syömisen jälkeen, päätimme mennä saunaan, joka oli jo valmiiksi lämmitetty. Vaelluksen jälkeinen puusauna ja iltauinti oli sillä hetkellä juuri parasta. Auringon lasku oli upea.

IMG_3887.jpg
IMG_3904.jpg

Luulin, että nukahtaisin kuin tukki. En kuitenkaan heti saanut unta kun kuuntelin ulkoa kuuluvia luonnon ääniä. Tuuli oli todella kova. Aallot pauhasivat vierellä. Heräsin myös vähän väliä kylmyyteen. Selkeästi oli liian kesäinen makuupussi mukana. Ensikerralla parempi pussi mukaan. Siskoni tuhisi sikeästi vierellä pehmeällä alustallaan sekä laadukkaan lämpimän makuupussinsa sisällä.

Kun aamu koitti, oli ihana herätä järvimaisemaan. Järven ja luonnon tuoksu, ja varhainen aurinko oli ihanaa. Teimme aamupalaksi kaurapuuroa erilaisilla höysteillä. Mukana oli muun muassa kuivattuja banaanilastuja, taateleita ja hunajaa. Olimme myös keränneet edellisen päivän matkan varrelta hieman mustikoita aamupalaa varten. Meillä oli myös pikakahvia ja kauraleipäsiä avokadolla mukana. Yksi retkeilyn parhaista asioista on ruokahetket ja ihanat maut. Siksi haluankin, että ruoka on myös hyvää. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla mitenkään ihmeellistä. Luonnossa ruoka maistuu paremmalta.

IMG_3892.jpg

Kiviniemi-Ryläys-Koli

IMG_3924.jpg

Toisen päivän matkaksi tuli noin 22 kilometriä. Ensimmäinen määränpää oli Ryläys, jossa pidimme lounas tauon. Se oli noin puolessa välissä matkaa. Ryläys oli kiva paikka. Iso kota, jossa sai tehdä sisätiloissa ruokaa sekä ulkonuotio paikka. Tällä taukopaikalla oli myös siistit huussit vessassa käymistä varten. Teimme kasvishernaria nuotiolla. Nam! Ryläykseltä lähti pitkä pitkospuinen pätkä, jonka sivuilla oli suo. Suo oli täynnä lakkoja! Harmi vain, että vielä hieman liian raakoja. Jollekin siinä kunnon apaja paikka. Ryläyksellä voi myös majoittua helposti. Osa nukkuu teltassa ja osa kodassa.

Ryläyksellä on myös reitin kaksi nähtävyyttä. Näköalatorni, josta aukeaa maisemat korkealta Kolin vaaroihin sekä rinteestä näkyvä kiviputousta muistuttava kivirakka.

IMG_3952.jpg

Reitti oli kiva ja vaihteleva. Nousuja ja laskuja riitti. Oli metsää, suo aluetta, kalliota, vaaroja, järviä, koivumetsää, hakkuualue, niittyjä ja paljon muuta. Reitti päättyi lopulta Kolille, jossa joimme kahvit ja talsimme vielä pari kilometriä Kolin satamaan, jossa odotti tädin auto. Tätini oli tullut meitä muutaman kilometrin vastaan kävellen, jotta pääsimme hänen kanssaan omalle autolle ja yhdessä mökille.

Hyvinvointia parhaimmillaan Luonto, hiljaisuus, retkiruoka, retkikahvit, telttailu, uiminen, rantasauna, luontoliikunta, maisemat ja tuoksut + perhe. Parhaita hyvänolon lähteitä.

Ostin reissun jälkeen myös oman retkikeittimen, JetBoilin. Ensi viikolla menemme päiväreissulle Nuuksioon ja Syyskuussa odottaa sitten Karhunkierros, jossa pääsee taas tositoimiin. Jee <3





KOS: PIENI RETKI DIKAIOS VUOREN HUIPUILLE

IMG_2956.jpg

Olin luokkani kanssa opiskelujen päätösmatkalla Kreikassa Kosin saarella. Vietimme saarella tasan viikon. Päätin jo ennen matkaa, että haluan tehdä pienimuotoisen trekkailun paikan päällä. Kohteeksi valikoitui Kosin korkein vuori, Dikaios, joka on 846 metriä korkea.

Lähdimme viiden hengen porukassa läheltä Kosin keskustaa vuokraamillamme pyörillä kohti Zian kylää, joka sijaitsee Dikaios vuoren varrella. Tämä Zian kylä on Kosin korkeimmalla sijaitseva kylä, josta lähtee luontopolku sekä reitti ylös vuoren huipulle. Halusimme välttämättä vuokrata ystäväni kanssa tandem-pyörän, jolla painelimme yhdessä kohti kylää, joka sijaitsee noin 400 metrin korkeudessa. Retki ja tandem pyöräily saivat aikaan hulvatonta fiilistä ja paljon naurua, mutta en silti suosittele tätä kahdestaan ajettavaa pyörää vuorille. Kolme muuta ottivat järkevästi itselleen maastopyörän.

Oppaamme oli kertonut, että matkaa Zian kylään on noin 10 kilometriä. Sitä hän ei kertonut, että tämä 10 km reitti on pelkkää ylämäkeä. Pyörävuokraamossa myyjä suositteli meille toista reittiä, joka ei olisi kokonaan kaameaa ylösnousua. Lähdimme innooissamme matkaan klo 8:15 aamulla. Matkaa pyörillä taittui 10 kilometrin sijasta 20 kilometriä. Ensimmäiset 14 kilometriä oli helppoa tasamaata, jonka jälkeen alkoi nousu.

Zian kylä on ihana pieni paikka, jossa on paljon pieniä kojuja sekä ravintoloita. Suosittelen käymään kylässä vaikka vaellus vuorelle ei kiinnostaisikaan. Saavuttuamme perille, joimme tuorepuristetut mehut sekä täytimme vesipullot. Jätimme pyörät tien varteen ja kysyimme tarkempaa lähtöpaikkaa vuorelle paikalliselta ravintoloitsijalta.

IMG_2881.jpg

Kävelyä ylös vuorelle taittui noin 4,5 kilometriä, ja aikaa puolitoista tuntia. Kun pääsimme lähtöpaikalle, reitti oli hyvin selkeä ylös asti. Kiviin oli piirretty punaisella merkkejä, jotka johdattivat ylös asti. Alkuun tie on leveämpää hiekkatietä, jonka jälkeen tie vaihtuu kapeampaan kivikkoiseen polkuun.

Huipulle päästyä on fiilis aina hyvä. Etsimme ison ristin ja Kreikan lipun, jonka viereltä tuli tietenkin saada kuva. Dikaios vuoren päällä on myös kreikkalaistyylinen pieni sini-valkoinen talo. Joimme vettä, ja söimme pienet eväät vuoren huipulla, jonka jälkeen lähdimmekin jo alaspäin. Olimme takaisin Zian kylässä puolessa tunnissa. Kuumuus toi haastetta pyöräilyyn ja kävelyyn. Kylään pyöräillessä pääsi pari tuskan kirosanaa, kun tandemilla ajo tuntui niin raskaalta. Vettä kului todella paljon ja aurinkorasva oli pakollista.

IMG_2987.jpg
IMG_3021.jpg

Vaelluksen jälkeen maistuikin kylmät juotavat ja ruoka ravintolassa todella hyvältä. Evästelyn jälkeen otimme pyörät ja lähdimme takaisinpäin tätä oppaan suosittelemaa 10 kilometrin reittiä pitkin. Pyöräily takaisin oli periaatteessa pelkkää alamäkeä. Ihanaa! Tosin alamäki oli hyvin serpentiinimäistä ja tandem pyörällä ei se helpoin ja nautittavin. Selvisimme kuitenkin alas ehjin nahoin.

Koko reissuun meni aikaa 8 tuntia, joista reilu 6 tuntia liikkeessä. Pyöräilyä kertyi noin 30 kilometriä ja kävelyä 8-9.

KILLARNEY NATIONAL PARK & TORC MOUNTAIN

torc

Luonto, vaellus ja muut ulkoaktiviteetit olivat niitä asioita, joita odotin melkein eniten muuttaessani Irlantiin. Maisemat ovat tässä maassa juuri sellaiset, mitä kuvitella voi. Avaraa vihreää joka puolella, ei juuri metsiä, vuoria (varsinkin länsirannikolla, jolla asun) sekä paljon lampaita ja lehmiä siellä täällä. Kun Suomessa näkyy pelkkää metsää kaupungin ulkopuolella, täällä näkyy vihreät laaksot ja vuorimaisemat.

Torc Mountain oli toinen vuori, jolle kipusin Irlannissa. Poikaystäväni tuli viideksi päiväksi käymään, ja yhdeksi kohteeksi valitsimmekin Killarneyn kansallispuiston ja siellä sijaitsevan Torc vuoren.

torc mountain
torc
P9260157.jpg
torc
torc

Killarney ja sen kansallispuisto on myös yksi Ring of Kerryn, pysähdyspaikoista ja nähtävyyksistä. Tämä Ring of Kerry on 179 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella on paljon nähtävyyksiä sekä pieniä kyliä, jotka ovat “must see”. Kävimme myös kävelemässä suositulle vesiputoukselle, Torc Waterfall, joka kuhisi turisteja. Bussit (jotka ovat turisteja täynnä) pysähtyvät lähelle putousta, josta he pääsevät nopeasti vierailemaan putouksella. Mielestäni vaellus Torc Mountainin huipulle oli sata kertaa mahtavampi kokemus kuin tuo vesiputous.

Reitti huipulle oli mielestäni helppo eikä kunnon vaelluskenkiä välttämättä edes tarvitsisi. Vuori ei ole kovin korkea, 535metriä, ja reitti on suurimmaksi osaksi tehty pitkospuista, joilla on helppo kävellä. Toki reitillä on myös jyrkempiä kohtia, joissa joutuu käyttämään jalka voimiaan, mutta haastava reitti ei todellakaan ole. Reitti parkkipaikalta huipulle ja takaisin on noin 7,5 kilometriä ja aikaa menee 2-3 tuntia riippuen vauhdista ja kuvaustauoista. Maisemat olivat varsinkin näin syksyllä hienot. Kaikki oli hieman oranssihtavaa eikä vuorella ollut liiaksi muita ihmisiä.

Vaellusreitti alkaa parkkipaikalta, josta lähtee parin kilometrin pituinen helppokulkuinen hiekkatie ennen huipulle nousua. Matkalla saa ihastella metsää, puroja, järviä sekä mahdollisesti jopa bongata peuran tutkimassa luontoa. ;) Huipulta avautuu hienot maisemat alas järville.

Samalla reissulla (jos aika sallii) kannattaa tutustua Killarneyn kaupunkiin, joka on todella idyllinen ja ihana. Parkkipaikan löytää helposti läheltä kauppoja, vaikkakin siitä joutuu hieman maksamaan. Kaupunki on täynnä ihania pubeja, ravintoloita, pieniä ja isoja butiikkeja sekä kauniita rakennuksia. Vaelluksen jälkeen menimme nauttimaan hyvin ansaitun illallisen kaupunkiin. Kaupungissa voisi helposti viettää yhden yönkin, ja nauttia kaupungin tunnelmasta enemmänkin.

torc
P9260158.jpg
torc
P9260134.jpg

THE HIGHEST PEAK IN IRELAND

IMG_1104.jpg

Matka Tralee (koti) -Cronins Yard (vaelluksen lähtöpaikka)

Viikonloppuna päätimme vaeltaa Irlannin korkeimmalle huipulle, Carrauntoohil vuorelle. Otimme lauantai aamuna bussin Traleen bussiasemalta kohti Killarneytä, joka sijaitsee myös Kerryn maakunnassa hieman etelämpänä. Bussi matka kestää vain 30-40 minuuttia. Killarneystä etsimme turisti toimiston, josta sai ostettua liput pienempään bussiin, joka veisi meidät aloituspaikalle. Päädyimme kuitenkin väärälle aloituspaikalle, josta olisi oikeaan paikkaan matkaa 10 kilometriä.

Ainut vaihtoehto oli sillä hetkellä liftata kyyti oikealla paikalle. En ole eläissäni liftannut. Meidät otti kyytiin maailman ihanin amerikkalainen pariskunta. He tekivät kaksi keikkaa, jotta koko ryhmämme saataisiin oikealle aloitus paikalle. En siis ole varma, meneekö Killarneystä bussia lähtöpaikalle. Oma auto olisi selkeästi paras vaihtoehto.

Pienen sekoilun jälkeen pääsimme lähtöpaikalle, Cronins Yardiin. Lähtöpaikalla on kahvila, josta saa keittoa, kahvia, teetä ja makeita leivonnaisia. Rakennuksessa on myös vessat ja suihkutilat.

IMG_0990.jpg
IMG_1017.jpg
IMG_1044.jpg
IMG_1159.jpg

Vaellusaika

Olimme Googlettaneet tietoa vaelluksesta ja sen kestosta. Vaellusajaksi arvioitiin noin kuusi tuntia vuoren huipulle ja takaisin lähtöpaikalle. Matkaa tulisi yhteensä noin 12 kilometriä. Aikaa meillä meni eväs- ja kuvaustaukoineen reilu viisi tuntia. Nousu vuorelle oli todella jyrkkä, joten nousuun menee aikaa huomattavasti enemmän.

Varusteet

Alkumatka oli hyvin tasaista ja helppo kulkuista. Vielä kun ei puuskuttanut täysiä jalat hapoilla, pystyi maisemista nauttimaankin :D. Vuoria, vihreitä niittyjä, lampaita (paljon!) ja jokia sekä pieniä lampia ympärillä.

Päästäksemme huipulle valitsimme Devil’s Laddereiksi kutsutun nousun, joka oli kyllä aikamoinen. Hyvin vaikeaa ja hyvin jyrkkää nousua. Suosittelen todellakin käyttämään vaelluskenkiä sekä muita kunnon varusteita. Näin monia ihmisiä, joilla oli normaalit kaupunkitennarit jalassa (!?), ei eväitä sekä farkut jalassa. Hyvin hekin ylös asti selvisivät, mutta en suosittelisi.

Ilman eväitäkin pärjää, jos on juuri syönyt esimerkiksi kahvilassa lähtöpaikalla. Itseni tuntien, tiesin, että eväät ovat minulle pakollinen juttu. Sitä paitsi evästauko vaelluksella on ihan parasta!

Sää muuttuu Irlannissa todella nopeasti. Saman päivän aikana saattaa olla neljä eri vuodenaikaa. Aamulla voi paistaa aurinko ja olla kuuma, iltapäivällä on pilvistä ja tuulista, päivällä on kylmä syysilma ja illalla saattaa sataa kaatamalla. Vuorista puhumattakaan, sää huipulla saattaa olla aivan eri kuin alhaalla. Minulla oli mukana sateen pitävä takki ja housut, urheiluvaatteet alla, vaelluskengät sekä fleece tulomatkalle, jos sattuisi olemaan kylmä. Kaikkia näitä varusteita tarvitsi matkalla.

  • Pari pulloa vettä

  • Hyvät eväät (hiilareita)

  • Rahaa (kahvilaa tai yllättäviä taksimatkoja varten :D)

  • Vaelluskengät, sateenpitävät vaatteet, tuubi, pipo/lippis?

  • Hyvät sukat

  • Mahdollinen vaihtopaita

IMG_1098.jpg
IMG_1147-2.jpg
IMG_1137.jpg
IMG_1122.jpg

Fiilis

Maisemat olivat unohtumattomat. Kovan nousun jälkeen tuli niin voittaja olo, ihana oli istahtaa alas ja katsella maisemia. Muutenkin meidän porukassa oli hyvä fiilis koko vaelluksen ajan, eikä kukaan valittanut, vaan pikemminkin kaikki meni hymy korvissa ylös asti ;).

Vuoren huipulla tuuli todella kovaa. En ole eläissäni ollut niin kovassa tuulessa. Viimeistä sataa metriä kivutessani meinasi usko loppua, kun ei meinannut tuulen takia päästä kipuamaan ylös. Huipulla oli tuona päivänä myös todella sumuista, mutta saatat nähdä muualla kuvia isosta rististä, joka huipulla on.

Mahtava vaellus mahtavassa vaihtari porukassa, suosittelen tätä vaelluskohdetta lämpimästi!

Alla vielä muutama kuva, joita voi selata painamalla kuvan oikeaa laitaa.