KARHUNKIERROS 82KM (+1,2KM)

IMG_20190910_095217.jpg

“KIMPPATAKSILLA” HAUTAJÄRVELLE

Nyt on vaellus ohi, ja voi vitsi mikä reissu olikaan! Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Lähdimme tosiaan Hautajärveltä liikkeelle, joka on noin 50 km Rukan keskuksesta. Hautajärveltä Rukalle on tuo 82km Karhunkierrosta pitkin. Reitin voi tietenkin tehdä myös toisinpäin. Ainut muutos suunnitelmiin tuli, kun tajuttiin, että Karhunkierrosbussi kulkee syyskuussa vain kolmen aikaan iltapäivällä. Ja tuo aika ei oikein sopinut meille. Päätettiin ottaa kimppataksi Rukalta, joka kustansi 80e yhteensä. Jos taksiin saa muutakin porukkaa, ei hinta ole niin suolainen. Meidän taksiin ei tullut muita, joten maksoimme 40e per nenä. Karhunkierros ei ole rengasreitti, joten matka jommasta kummasta päästä on tehtävä taksilla tai bussilla.

PÄIVÄ 1 HAUTAJÄRVI-PERTTUMAKOSKI-SAVILAMPI-TAIVALKÖNGÄS

19 KM + 1,2 (Kanjonin kurkkaus)

Näkymä Perttumakosken laavulta

Näkymä Perttumakosken laavulta

IMG_20190911_111051.jpg

Lähdimme intoa puhkuen parkkialueelta kohti Taivalköngästä, jonka olimme suunnitelleet olevan ensimmäinen yöpymispaikka. Aloituspaikalla Hautajärvellä on info, wc sekä kahvila. Otimme kartan matkaan, vaikka reitti oli todella hyvin merkitty keltasenoransseilla merkeillä. Kartasta oli kiva seurata reittiä sekä päättää aina seuraava taukopaikka.

Kävelimme noin 7 km, kunnes saavuimme Perttumakosken laavulle, jossa oli ihana maisema joelle. Valmistimme kahvit ja söimme välipalaa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Maisema oli ihana.

Matkan varrella kävimme katsomassa Rupakiveä, joka on yksi luonnon omista nähtävyyksistä. Rupakivi tulee vastaan ennen Savilampea Hautajärveltä päin tullessa. Paikalla oli kyltti opastamassa, joten nähtävyys ei voinut mennä ohi. Alas rantaan meni jyrkät portaat. Kiveä kannattaa mennä katsomaan lähempää. Rupakivi on noin 7 metriä korkea kivi keskellä jokea.

Rupakivi

Rupakivi

Reitti oli hyvin helppokulkuista ja matka taittui nopeasti. Jokainen kilometri oli merkitty. Välillä metsää, suo aluetta ja pitkospuita ja välillä ihania jokimaisemia. Noin 15 kilometrin kohdalla Savilammella pidimme pidemmän lounastauon. Savilammella on autiotupa, huussit sekä nuotiopaikka. Joki menee aivan vieressä, jossa on helppo huuhtaista astiat. Savilammen autiotuvan kohdalta voi poiketa Kanjonin kurkkaus reitille katsomaan hienoa maisemaa. Jätimme rinkat kylmästi taukopaikalle ja suuntasimme ylös noin 600 metrin päähän katsomaan hienoa maisemaa alas kanjoniin. Suosittelen, sillä matka ei ole pitkä.

IMG_20190910_190508.jpg

Savilammelta jatkoimme matkaa kohti Taivalkönkään autiotupaa, jonne oli enää nelisen kilometriä. Autiotuvalle laskeutuu pitkät uudehkot portaat. Telttapaikkaa ei autiotuvan vieressä ole, joten kapusimme takaisin ylös, jonne saimme teltan pystyyn. Paikka on kyllä todella kaunis. Autiotupa on aivan joen varressa. Joen kuohunta kuuluu todella kovaa. Ylhäällä telttapaikalla oli myös nuotiopaikka sekä vähän matkan päässä huussi. Kasasimme teltan, vaihdoimme vaatteita ja aloimme kokata illallista. Tein riisipastaa ja papuja pestokastikkeessa sekä parmesanjuustolla. Nam se maistui taivaalliselta.

Ensimmäinen päivä oli kaikista helpoin, tuoreilla jaloilla. Silti tuntui, että oli hyvä aika leiriytyä. Aloimme nukkumaan jo noin 9 aikaan. Uni tuli heti.

PÄIVÄ 2 TAIVALKÖNGÄS-OULANGANLUONTOKESKUS-ANSAKÄMPPÄ-JUSSINKÄMPPÄ

24 KM

Taivalkönkään laituri ja näkymä

Taivalkönkään laituri ja näkymä

Riippusiltoja joka puolella

Riippusiltoja joka puolella

Aamulla oli ihana herätä hyvin nukkuneena. Heräsimme noin 6.30. “Peseydyimme” kosteupyyhkeiden avulla, vaihdoimme vaatteet ja kasasimme teltan. Sitten aloimme aamupalan kimppuun. Olimme pussittaneet joka aamulle erikseen kaurahiutaleet. Keitimme Jetboilila vettä, jota kaadoimme lautaselle kaurahiutaleiden päälle. Puuro tekeytyi melko nopeasti. Pähkinä-marjasekoitus, taatelit ja banaanilastut maistuivat herkulliselta puuron seassa. Teimme myös aamukahvit. Jalat tuntuivat hyvin levänneiltä ja fiilis oli hyvä.

Lähdimme kohti Jussinkämppää, johon oli matkaa noin 24 kilometriä. Kävelimme suoraan Oulanganluontokeskukselle, jossa pidimme lounas tauon. Täytimme myös vesipullot hanasta. Me jäimme syömään keskuksen pihalle, mutta parempi paikka evästauolle olisi ollut noin 1km päässä joen varressa luontokeskuksen jälkeen. Tätä emme tienneet ja olimme super nälkäisiä.

Oulangan luontokeskuksen jälkeen sai kävellä pitkään joen vartta pitkin

Oulangan luontokeskuksen jälkeen sai kävellä pitkään joen vartta pitkin

IMG_20190910_150726.jpg

Toinen päivä oli myös hyvin aurinkoinen. Maisemat näyttivät huikeilta. Luontokeskuksen jälkeen pääsi vaeltamaan korkealla joen varrella. Oulangan luontokeskuksen jälkeen sai ihailla Könkään kuohua ja ylhäällä reitillä ihastella ihania maisemia yli joen. Porot tulivat moikkaamaan useampaan kertaan. Ne ovat kyllä niin söpöjä!

Kävelimme Ansakämpälle pitämään taukoa ja lepuuttamaan jalkoja. Tässä vaiheessa lantion kohtaan sattui rinkan kantaminen ja jalkapohjissa tuntui. Pieni lepo oli tarpeen. Teimme kahvit ja söimme välipalaa. Otimme kengät pois ja puhkoimme parit rakkulat. Ansakämpällä oli todella hieno iso autiotupa, pieni hiekkaranta, huussit sekä muutama puupöytä ja penkit. Todella kiva paikka yöpyä tai vain kahvitella niin kuin me teimme. Muutama muukin porukka, joissa oli jo tutut naamat, olivat saapuneet taukoilemaan.

IMG_20190911_140625.jpg

Tauon jälkeen jalat olivat taas kuin uudet. Kuitenkin viimeiset kolme kilometriä ennen Jussinkämppää jalka painoi kyllä todella raskaasti. Tuskaiset ja hitaat kilometrit. Jalkapohjaa sattui, kenkä hankasi akillesjännettä ja lantioon suoliluihin sattui rinkan vyö. Huh, olin niin iloinen kun taukopaikka tuli vastaan. Jussinkämppä oli myös todella makea. Iso autiotupa terassilla, iso kota, paljon telttapaikkoja, nuotiopaikka ja huussit. Paikka sijaitsi aivan järven vieressä, ilta oli tyyni ja kaunis. Nautimme illallista ja irtokarkkeja rannassa. Laitoin myös jalkani palautumaan kylmään veteen. Muutakin porukkaa oli hyvin ja tuttuja naamoja reitin varrelta yöpyi samassa paikassa. Monella näytti olevan sama päivärytmi. Tänä iltana jopa venyttelin, jotta kroppani olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraavaan päivään. Pitäisi ehdottomasti venytellä joka ilta vaelluksella, mutta jos sataa ja on nihkeä olo, en saa itseäni venyttelemään…

Noin yhdeksän aikaan iski raju ukon ilma. Salamoi, satoi kaatamalla ja jyrisi aivan kunnolla. Onneksi olimme jo valmiita nukkumaan. Uni tuli nopeasti.

Jussinkämpän ranta

Jussinkämpän ranta

PÄIVÄ 3 JUSSINKÄMPPÄ-PORONTIMAJOKI

Heräsimme taas 6.30 aikaan ja teimme normaalit aamutoimet. Puurot nassuun ja menoksi. Tämän päivän reitti oli ehkä kaikista tylsin. Kivojakin kohtia toki löytyi. Saimme kävellä pitkin Oulankajokea, polku oli hyvin juurakkoinen. Matka taittui hieman hitaammin. Päivän aikana myös satoi jonkin verran, mikä hidasti menoa, sillä juurakot ja kalliot olivat liukkaita.

Pieni Karhunkierros tuli vastaan ehkä noin 10 kilometrin päästä. Kävelimme enää vain muutama sata metriä ja pääsimme taukopaikalle. Kuin toiveisiin olisi vastattu, odotti paikalla aivan uusi ja iso katos, jossa oli pöytiä ja nuotio mahdollisuus. Olimme märkiä ja nälkäisiä, joten oli ihanaa, että paikalla oli kunnon katos. Muitakin oli paikalla. Pienellä Karhunkierroksella tuli vastaan paljon päiväretkeläisiä. Paikalle saapui myös luokallinen noin 13-vuotiaita poikia ja tyttöjä kahden opettajan kanssa. He olivat viikon vaelluksella, aika huippua.

IMG-20190913-WA0147-2.jpg
IMG_20190913_101526.jpg

Noin 4 kilometriä ennen Porontimajokea pidimme kahvitauon. Paikalla oli kaksi laavua sekä huussi, myös ihan ok paikka yöpyä, jos laavussa haluaa olla. Tapasimme jo ensimmäisenä päivänä yhden miehen, joka vaelsi yksin. Hän saapui tähän samaiseen taukopaikkaan hetki meidän jälkeen. Kysyin, mistä hän on kotoisin: “Chicago Illinois” , oli vastaus. Kysyin myös, miten hän on tänne päätynyt. Hän sanoi pitävänsä vaeltamisesta ja kuullut Karhunkierroksesta. Edellisenä vuonna hän oli vaeltanut reitin Ruotsissa.

IMG_20190910_125011.jpg

Porontimajoki oli ihana paikka. Suosittelen yöpymään siellä. Kaksi ihanaa pientä autiotupaa, joista toinen on joen päällä. Joki on nopeasti virtaava, joten juomavettäkin saa helposti. Paikalla on myös laavu, paljon telttapaikkoja, huussit sekä ruoan laittamiseen tarkoitettu katos sekä nuotiopaikka. Kasasimme nopeasti teltan ennen kuin alkaisi sataa uudelleen. Paikalla oli myös noin 8 hengen porukka sekä myöhemmin paikalle saapui myös aiemmin tapaamamme luokka sekä pari muuta “tuttua”.

PÄIVÄ 4 PORONTIMAJOKI-RUKA

Valtavaaralla

Valtavaaralla

Kaikki olivat pelotelleet viimeisen päivän olevan todella paha. Siksi halusimme, että kilometrejä olisi jäljellä vain 15. Porontimajoki on myös siitä hyvä viimeinen paikka yöpyä, sillä siitä ei ole kuin tuo 15km perille. Aurinko paistoi aamulla, joka piristi kummasti mieltä. Aamupalan jälkeen lähdimme tallustamaan kohti vaaroja. Ensimmäiset kilometrit olivat todella helppokulkuisia, pois lukien pari ylämäkeä. Matka taittui nopeasti. Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko. Maisemat olivat upeita.

Ensimmäinen isompi nousu lähti Konttaiselle, josta oli ihanat maisemat. Sieltä taas kapusimme alas jyrkkää alamäkeä pitkin. Seuraavaksi lähti reitti ja nousut Valtavaaralle. Kipusimme välillä portaita välillä jyrkkää hiekkapolkua pitkin. Mäkien jälkeen oli aika laskeutua alas, mikä tarkoitti sitä, että kohta saa taas kiivetä. Joihinkin jyrkkiin paikkoihin oli laitettu köysi, josta saattoi pitää kiinni. Vaikka jaloissa tuntui mäet, menivät ne nopeasti ohitse. Molempien mielestä ylöspäin oli jopa helpompi mennä väsyneiden ja rakkoisten jalkaterien kanssa. Nyt pääsivät reiden ja pakarat töihin.

Pidimme tauon vasta 5 km ennen Rukaa. Jossain valtavaaralla Suolammen laidalla, jossa oli laavu. Taukopaikka oli ennen Valtavaaran huiputusta. Viimeiset eväät söimme vielä hyvällä ruokahalulla. Paikalla oli myös muita, joiden kanssa oli kiva höpistä. Vaikka vaelsimme kahdestaan, oli taukopaikoilla kiva nähdä muita jo tutuiksi tulleita naamoja ja keskustella matkasta. Ruon jälkeen oli taas kummasti virtaa jatkaa matkaa.

Valtavaaran huiputus oli hieno. Pelkäsin pahempaa. Tottakai jaloissa tuntui, mutta nousu oli ihan ok. Energiaa tuntui taas olevan ja kylkiin ei enää sattunut yhtään niin paljon kuin edellisenä päivänä. Valtavaaran päällä oli pieni päivätupa, joka on ennen ollut palovartijan tupa. Todella söpö ja pieni. Kurkkasin sisään. Siellä oli kaksi miestä pitämässä sadetta. Jatkoimme itse matkaa. Valtavaaralle lähtee kuuden kilometrin pituinen päiväreitti Rukalta, jos enempää aikaa ei ole.

Valtavaaralla

Valtavaaralla

Valtavaaralla

Valtavaaralla

Lasku Valtavaaralta sujui melko nopeasti, vaikka alusta oli jyrkkää ja kivistä. Alhaalla oli Valtavaaran lampi laavuineen ja nuotiopaikkoineen. Siellä oli iso porukka ottamassa rennosti kaljaa. Matkaa on vain muutama kilometri. Reitti kulkee ylös-alas. Silti virtaa riittää. Liekö fiilis siitä, että kohta ollaan perillä. Pizza mielessä. Kun matkaa on enää kilometri, nappaamme kuvat ja lähdemme iloisena kohti Rukaa. Virne muuttuu nopeasti hermostuneeksi nauruksi, kun tajuamme, että viimeiseen kilometriin mahtuu vielä Rukatunturille nousu ja lasku. Mäki on h*mmetin jyrkkä. Kesken mäen naurattaa, vaikka jaloissa tuntuu. Mäki vain jatkuu. Juhuu, huippu saavutettu ja alas Rukalle. Mikä huippu fiilis. Nyt hotellille ja sitä pizzaa!

Kyllä jaloissa tuntui, kun hetken oli paikaltaan vaelluksen jälkeen oli jalat kuin mitkäkin tönköt puujalat. Pohkeet olivat jumissa ja polvissa hieman tuntui. Onneksi jalat palautuivat melko nopeasti.

Menkää ja kokekaa Karhunkierros, aivan mahtava! Joka kerta oppii uutta, varsinkin kun en ole kokenut vaeltaja. Nälkä kasvaa syödessä. Aloimme heti jo miettiä seuraavaa kohdetta.

<3

Valtavaara ja entinen palovartijan tupa

Valtavaara ja entinen palovartijan tupa

Vinkit

  1. Taksikuskit tuskin kauhean innoissaan yrittävät etsiä tai yhdistää porukoita kimppatakseihin, sillä se vähentäisi heidän tulojaan. Kannattaakin aktiivisesti kysellä jo varattuja taksiaikoja sekä kysellä esim. hotelilla muilta rinkkaa kantavilta heidän suunnitelmiaan. Itse soitimme taksikeskukseen, mutta olisi myös pitänyt paikan päällä käydä kysymässä muista varauksista. (Tietty kesäaikaan kannattaa hyödyntää busseja, joita menee silloin paremmin).

  2. Autiotuvat saattavat olla täynnä porukkaa, joten kannattaa ehdottomasti kantaa telttaa mukana.

  3. Vaikka ulkohuusseja on jokaisessa taukopaikassa, kannattaa omat wc-paperit kantaa mukana.

  4. Korvatulpat olivat myös hyvä idea ottaa mukaan. Joissain paikoissa joen kuohunta on niin kovaa, että saattaa häiritä herkkäunista. Myös jotkut toiset saattavat saapua taukopaikalle paljon myöhemmin pitäen hieman meteliä.