KROATIA: UNOHTUMATON VAELLUS

GOPR0278.JPG

Toukokuussa osallistuin koulun järjestämälle vaelluskurssille, joka pidettiin Kroatiassa. Kurssin järjestäjänä toimi Outward Bound Croatia. Kun kurssista tuli sähköposti ja pieni infopläjäys, ilmoittauduimme heti parin ystäväni kanssa sen kummempia miettimättä. Kroatia, lämpö, liikunta, uudet kokemukset! Why not. Kurssille osallistui ihan huikea porukka koulustamme. Kaikki buukkasivat omat lentonsa Kroatiaan. Me lensimme Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin tiistai iltana ja vaelluskurssi alkoi keskiviikkona klo 10 Gospicissa lähellä Velebit vuoristoa. 

Kurssin tarkoitus oli tutustuttaa ihmiset luontoon ja erilaisiin keinoihin luonnossa selviytymiseen. Elimme viisi päivää vuoristossa eväillä ja välineillä, joita meillä oli mukana rinkoissa. Meillä oli koko ajan kaksi opasta mukana, mutta he eivät oikeastaan olleet kuin turvana ja näyttämässä kartalta seuraavan kohteen. Tarkoitus oli, että oppilaat itse suunnistavat, päättävät aikataulun, tekevät nuotion, kasaavat majoituksen, valmistavat ruoan sekä tekevät kaikki elämiseen liittyvät asiat. Saimme kurssin alussa pressuja, köysiä sekä tarvittavat ruoat ja kattilat. Ryhmä jaettiin ruoka-, navigointi- ja varustetiimiin. Päivittäin ryhmän päätehtävä vaihtui. Ruokana meillä oli purkkiruokaa, kuten tonnikalaa ja tomaattimurskaa sekä pastaa ja leipää. Ruoka maistui yllättävän hyvältä pitkien päivien jälkeen. Nukuimme pressun alla vieri vieressä omissa makuupusseissamme. 

Yhtenä päivänä toimin matkan johtajana, ja suunnistin ryhmämme päivän ajan paikasta A paikkaan B. Päivän aikana huiputimme kaksi vuorta. Ensimmäinen vuori tuona päivänä oli Bacik Kuk, joka on noin 1300 metriä korkea. Ylösnousu 20kg rinkat selässä oli aikamoinen. Nousu oli oikeasti todella jyrkkää ja vaikeaa, sillä kivet jalkojen alla liukuivat pois ja nousun ollessa niin jyrkkää joutui käyttämään käsiä myös kiipeämisessä. Alas katsoessa näki ison pudotuksen alas, ja se jos mikä oli sykähdyttävää. Ylitimme vuoren huipun köysien ja tikkaiden avulla. Tämä oli aivan uutta minulle ja valehtelisin, jos väittäisin ettei pelottanut. Vaelluksen aikana oli monia hetkiä kun pääsi ylittämään itsensä. Koimme ystävieni kanssa unohtumattomia hetkiä ja monenlaisia tunteita tuli itse kullakin matkan aikana. Kokemuksia ei voi mitenkään sanoin kuvailla. Tuo reissu tulisi kaikkien kokea itse. 

Maisemat olivat melko vaihtelevia. Hienoimmat hetket oli vuorten huipuilla kun rankan kiipeämisen jälkeen sai istua alas ja nauttia näkemästään. Vuoronperään saimme nauttia laakeista vehreistä laaksoista, joilla kirmasi (puol)villihevosia, jylhistä vuorista ympärillämme sekä metsämaisemista. Nousut ja laskut olivat jyrkkiä, molemmat omalla tavallaan yhtä rankkoja. Yhtenä päivänä harjoittelimme kokonaisen päivän kalliokiipeilyä sekä laskeutumista köyden avulla jyrkkää seinämää pitkin alas. Kurssi tarjosi niin paljon uutta ja niin mahtavia fiiliksiä, että ei mitään rajaa. 

IMG_20180523_181446_508.jpg
GOPR0227.JPG
GOPR0153.JPG
GOPR0251.JPG
GOPR0343_1526823113703_high~2.JPG

Yksi parhaista jutuista matkassa oli puhelittomuus, jolloin oikeasti keskittyi maisemiin, kokemuksiin ja keskusteluihin kaverien kanssa. En tiennyt, että puhelimemme otetaan pois juuri ennen vaelluksen alkua. Alkuun harmitti, kun ei voinut ottaa hienoista maisemista kuvia. Pian kuitenkin oppi arvostamaan hetkiä ja elämää ilman puhelinta. Matkasta varmasti nautti aivan eri tavalla, kuin jos puhelin olisi ollut mukana. Muutamat kuvat, joita meillä on matkasta on otettu GoPro kameroilla, joita muutamalla opiskelijalla oli mukana.

Monta kertaa pohdinkin matkan aikana, kuinka nykyään puhelin kulkee joka paikassa mukana ja sitä tulee vilkuiltua aivan liikaa. Ihan turhaan. Kävellessä, töissä, julkisissa, syödessä, ennen nukkumaan menoa...huh..Ei ihme, jos välillä meinaa stressiä pukata. Huomasimme myös sen, kuinka stressitöntä elämä oli ilman puhelinta. Kukaan ei miettinyt koulu- tai työasioita tai mitään muutakaan mitä Suomessa oli meneillään. Keskityimme vain selviytymiseen ja kokemuksiin.

Kun viimeisenä päivänä saimme puhelimet takaisin, ei kukaan oikeastaan pitänyt kiirettä sitä avatessa. Ja kun sen puhelimen avasi, tuli myös kiire takaisin. Ihme juttu. Pitää muistaa pitää puhelittomia hetkiä yhä enemmän. Se tekee oikeasti vain hyvää! 

PS. Suosittelen Kroatiaa ehdottomasti vaelluskohteeksi! 

received_1727553993977446.jpeg
received_1727554397310739.jpeg
GOPR0435.JPG