KILLARNEY NATIONAL PARK & TORC MOUNTAIN

torc

Luonto, vaellus ja muut ulkoaktiviteetit olivat niitä asioita, joita odotin melkein eniten muuttaessani Irlantiin. Maisemat ovat tässä maassa juuri sellaiset, mitä kuvitella voi. Avaraa vihreää joka puolella, ei juuri metsiä, vuoria (varsinkin länsirannikolla, jolla asun) sekä paljon lampaita ja lehmiä siellä täällä. Kun Suomessa näkyy pelkkää metsää kaupungin ulkopuolella, täällä näkyy vihreät laaksot ja vuorimaisemat.

Torc Mountain oli toinen vuori, jolle kipusin Irlannissa. Poikaystäväni tuli viideksi päiväksi käymään, ja yhdeksi kohteeksi valitsimmekin Killarneyn kansallispuiston ja siellä sijaitsevan Torc vuoren.

torc mountain
torc
P9260157.jpg
torc
torc

Killarney ja sen kansallispuisto on myös yksi Ring of Kerryn, pysähdyspaikoista ja nähtävyyksistä. Tämä Ring of Kerry on 179 kilometriä pitkä reitti, jonka varrella on paljon nähtävyyksiä sekä pieniä kyliä, jotka ovat “must see”. Kävimme myös kävelemässä suositulle vesiputoukselle, Torc Waterfall, joka kuhisi turisteja. Bussit (jotka ovat turisteja täynnä) pysähtyvät lähelle putousta, josta he pääsevät nopeasti vierailemaan putouksella. Mielestäni vaellus Torc Mountainin huipulle oli sata kertaa mahtavampi kokemus kuin tuo vesiputous.

Reitti huipulle oli mielestäni helppo eikä kunnon vaelluskenkiä välttämättä edes tarvitsisi. Vuori ei ole kovin korkea, 535metriä, ja reitti on suurimmaksi osaksi tehty pitkospuista, joilla on helppo kävellä. Toki reitillä on myös jyrkempiä kohtia, joissa joutuu käyttämään jalka voimiaan, mutta haastava reitti ei todellakaan ole. Reitti parkkipaikalta huipulle ja takaisin on noin 7,5 kilometriä ja aikaa menee 2-3 tuntia riippuen vauhdista ja kuvaustauoista. Maisemat olivat varsinkin näin syksyllä hienot. Kaikki oli hieman oranssihtavaa eikä vuorella ollut liiaksi muita ihmisiä.

Vaellusreitti alkaa parkkipaikalta, josta lähtee parin kilometrin pituinen helppokulkuinen hiekkatie ennen huipulle nousua. Matkalla saa ihastella metsää, puroja, järviä sekä mahdollisesti jopa bongata peuran tutkimassa luontoa. ;) Huipulta avautuu hienot maisemat alas järville.

Samalla reissulla (jos aika sallii) kannattaa tutustua Killarneyn kaupunkiin, joka on todella idyllinen ja ihana. Parkkipaikan löytää helposti läheltä kauppoja, vaikkakin siitä joutuu hieman maksamaan. Kaupunki on täynnä ihania pubeja, ravintoloita, pieniä ja isoja butiikkeja sekä kauniita rakennuksia. Vaelluksen jälkeen menimme nauttimaan hyvin ansaitun illallisen kaupunkiin. Kaupungissa voisi helposti viettää yhden yönkin, ja nauttia kaupungin tunnelmasta enemmänkin.

torc
P9260158.jpg
torc
P9260134.jpg

THE HIGHEST PEAK IN IRELAND

IMG_1104.jpg

Matka Tralee (koti) -Cronins Yard (vaelluksen lähtöpaikka)

Viikonloppuna päätimme vaeltaa Irlannin korkeimmalle huipulle, Carrauntoohil vuorelle. Otimme lauantai aamuna bussin Traleen bussiasemalta kohti Killarneytä, joka sijaitsee myös Kerryn maakunnassa hieman etelämpänä. Bussi matka kestää vain 30-40 minuuttia. Killarneystä etsimme turisti toimiston, josta sai ostettua liput pienempään bussiin, joka veisi meidät aloituspaikalle. Päädyimme kuitenkin väärälle aloituspaikalle, josta olisi oikeaan paikkaan matkaa 10 kilometriä.

Ainut vaihtoehto oli sillä hetkellä liftata kyyti oikealla paikalle. En ole eläissäni liftannut. Meidät otti kyytiin maailman ihanin amerikkalainen pariskunta. He tekivät kaksi keikkaa, jotta koko ryhmämme saataisiin oikealle aloitus paikalle. En siis ole varma, meneekö Killarneystä bussia lähtöpaikalle. Oma auto olisi selkeästi paras vaihtoehto.

Pienen sekoilun jälkeen pääsimme lähtöpaikalle, Cronins Yardiin. Lähtöpaikalla on kahvila, josta saa keittoa, kahvia, teetä ja makeita leivonnaisia. Rakennuksessa on myös vessat ja suihkutilat.

IMG_0990.jpg
IMG_1017.jpg
IMG_1044.jpg
IMG_1159.jpg

Vaellusaika

Olimme Googlettaneet tietoa vaelluksesta ja sen kestosta. Vaellusajaksi arvioitiin noin kuusi tuntia vuoren huipulle ja takaisin lähtöpaikalle. Matkaa tulisi yhteensä noin 12 kilometriä. Aikaa meillä meni eväs- ja kuvaustaukoineen reilu viisi tuntia. Nousu vuorelle oli todella jyrkkä, joten nousuun menee aikaa huomattavasti enemmän.

Varusteet

Alkumatka oli hyvin tasaista ja helppo kulkuista. Vielä kun ei puuskuttanut täysiä jalat hapoilla, pystyi maisemista nauttimaankin :D. Vuoria, vihreitä niittyjä, lampaita (paljon!) ja jokia sekä pieniä lampia ympärillä.

Päästäksemme huipulle valitsimme Devil’s Laddereiksi kutsutun nousun, joka oli kyllä aikamoinen. Hyvin vaikeaa ja hyvin jyrkkää nousua. Suosittelen todellakin käyttämään vaelluskenkiä sekä muita kunnon varusteita. Näin monia ihmisiä, joilla oli normaalit kaupunkitennarit jalassa (!?), ei eväitä sekä farkut jalassa. Hyvin hekin ylös asti selvisivät, mutta en suosittelisi.

Ilman eväitäkin pärjää, jos on juuri syönyt esimerkiksi kahvilassa lähtöpaikalla. Itseni tuntien, tiesin, että eväät ovat minulle pakollinen juttu. Sitä paitsi evästauko vaelluksella on ihan parasta!

Sää muuttuu Irlannissa todella nopeasti. Saman päivän aikana saattaa olla neljä eri vuodenaikaa. Aamulla voi paistaa aurinko ja olla kuuma, iltapäivällä on pilvistä ja tuulista, päivällä on kylmä syysilma ja illalla saattaa sataa kaatamalla. Vuorista puhumattakaan, sää huipulla saattaa olla aivan eri kuin alhaalla. Minulla oli mukana sateen pitävä takki ja housut, urheiluvaatteet alla, vaelluskengät sekä fleece tulomatkalle, jos sattuisi olemaan kylmä. Kaikkia näitä varusteita tarvitsi matkalla.

  • Pari pulloa vettä

  • Hyvät eväät (hiilareita)

  • Rahaa (kahvilaa tai yllättäviä taksimatkoja varten :D)

  • Vaelluskengät, sateenpitävät vaatteet, tuubi, pipo/lippis?

  • Hyvät sukat

  • Mahdollinen vaihtopaita

IMG_1098.jpg
IMG_1147-2.jpg
IMG_1137.jpg
IMG_1122.jpg

Fiilis

Maisemat olivat unohtumattomat. Kovan nousun jälkeen tuli niin voittaja olo, ihana oli istahtaa alas ja katsella maisemia. Muutenkin meidän porukassa oli hyvä fiilis koko vaelluksen ajan, eikä kukaan valittanut, vaan pikemminkin kaikki meni hymy korvissa ylös asti ;).

Vuoren huipulla tuuli todella kovaa. En ole eläissäni ollut niin kovassa tuulessa. Viimeistä sataa metriä kivutessani meinasi usko loppua, kun ei meinannut tuulen takia päästä kipuamaan ylös. Huipulla oli tuona päivänä myös todella sumuista, mutta saatat nähdä muualla kuvia isosta rististä, joka huipulla on.

Mahtava vaellus mahtavassa vaihtari porukassa, suosittelen tätä vaelluskohdetta lämpimästi!

Alla vielä muutama kuva, joita voi selata painamalla kuvan oikeaa laitaa.